Sairaslomailua

  Mun jalka käyttäytyy omituisesti. Se on rupeutunu ja kuiva, (tosin se rupi on epäilyttävän valkonen) mutta se on edelleen törkeen kipee kohtausluontosesti. Esim jos kävelee nii ei satu, mutta ku pysähtyy niin tulee kipukohtaus ja pakko nostaa jalka niin ylös ku saa. Samoin jos on istunu jalat ylhäällä ja laskee ne alas nii tulee kohtaus. Puolustelen siis tässä sitä mitä aion seuraavaksi kertoa...:

  Olen siis edelleen sairaslomalla. Ärsyttää koska tässä on ollu yks lauantai 50% korotetulla palkalla ja yks maanantai 150% korotetulla palkalla ja oon rötvänny neki vaan kotona. Plus 5 muuta työpäivää. HM. Pakko saada toi rupi äkkiä irti että "pääsee" taas töihin tienaamaan :D No, eiköhän tää tästä..

  Viime postauksen jälkeen on kerenny taas tapahtua, vaikkakin oon ottanu itteäni niskasta kiinni ja kirjotan tiuhempaan tahtiin. Kävin ostamassa sen jalustan kameralle niinku viimks lupasin, lisäks tilasin 50-200mm teleobjektiivin ja 20mm lievän  laajakuvaobjektiivin joka tuodaan ovelle huomenna tai keskiviikkona, nam. Toi kittiobjektiivi ei ihan riittäny vaikka onkin aika monikäyttönen (16-50mm). Kittiobjektiivit kuitenkin yleensä on mitä on(?):D

  Nyt on pakko kattoo kameraa ja selata sieltä mitä on tapahtunu.

  Yks päivä käytiin tutustumassa ympäröivään luontoon. Eksyttiin Clevelandiin vievältä pyörätieltä ja löydettiin vaikka mitä jännää

Ylitettiin joki...

..näitä putkia pitkin.

Huomattiin jossain vaiheessa että viereinen verkkoaita oli täynnänsä näitä.

 

  Saatiin Suomesta tervetullutta postia, kiitos tuhannesti äidille siitä! Oli luksusta keittää Juhlamokkaa ja syödä ruisleipää aamupalaksi :)

Postilähetys Suomesta mammalta :)

  Nyt viikonloppuna ajettiin Byron Bayhin. Se on semmonen rennompi hipahtava kylä pari tuntia tästä etelään. Pojat hyppäs heti mereen surffilautojensa kanssa. Mulla ei oo vielä lautaa enkä edelleenkään viitti mennä mereen, syövyttää kuulemma haavoja merivesi ja jättää arvet :/

Jätkillä riittää intoa uuden opetteluun.

The Passin tietopaketti surffaajille.

Nämä rumilukset juoksentelee ympäri rantoja hullunkiilto silmissä ettimässä ruokaa,

  Sinä iltana ei keksitty mitään tekemistä niin lähettiin ajamaan kohti Nimbiniä, pientä hippiäiskylää noin puoltoista tuntia Byronista sisämaahan päin. Matkalla pysähdyttiin kerran ottamaan kuvia ja kiristämään liinoja joilla surffilaudat oli kiinnitetty kattoon. Ne rätisee aina tuulessa ja saa Kääntyjän kuulostamaan WRC- autolta. (Sanotaan Mazdaa Kääntyjäks koska se kääntyy 180 astetta lähestulkoon paikallaan :D) Tie oli TODELLA kapea ja mutkanen, molemmin puolin tietä alko heti läpitunkematon viidakko. Välillä ku ajettiin vuorenrinteitä nii maisemat oli ihan sanoinkuvaamattoman huikeat! No, ku päästiin perille nii Atte alko tunnustelemaan taskujaan josko kännykkä-lompakko-yhistelmä löytys. Eihän se löytyny, myöskään autosta tai mistään muualta. Atte muisti että pysähdyspaikalla oli jättäny kännykkänsä auton katolle. Luovutettiin sen suhteen siis saman tien, ei muutaku kortteja kuolettamaan aamulla. Meni vähän siinä miettiessä se ilta, käytiin kylällä vaan hakemassa vettä ja mentiin autoon nukkumaan. Kesken unien mun kännykkä soi. Löin eka vaan luurin korvaan mutta toisella kerralla vastasin aivan pöhnässä. Joku nainen kälätti hirveetä kyytiä kysellen tunnenko ketään Äti- nimistä, oli kuulemma löytyny puhelin ja minä olin koittanu soittaa nii saivat numeron alotusnäytöltä laittamatta lukitusnäytön koodia. Onneks näin. Soittaja lupas viedä puhelimen xxxxxx poliisilaitokselle. Kiittelin vuolaasti lopettaessani puhelua enkö aamulla todellakaan muistanu sen poliisilaitoksen sijaintia. Etittiin googlemapsista sopivin reitille sattuva ja Äti soitti sinne mun puhelimella. Hauska fakta,  Äti arveli että sieltä vastaa joku sihteeri- Michelle ja arvaus osu ihan nappiin, se todellakin oli Michelle :D 

Pojat tinkaa Nimbinissä.

  Käytiin vielä nopee kierros siinä kylänpahasessa, pojat osti jotain koruja matkamuistoks, ja lähettiin sit ajaan sinne poliisilaitokselle. Se ei ollu auki, mutta siinä ovessa oli kiintee puhelin johon pysty soittaa. Sieltä vastattiin että jos olet Äti (teen kuuluu suhahtaa tietyllä tavalla) löydät puhelimesi Byron Bayn poliisilaitokselta. Oltiin jo melkeen Byronissa nii ajettiin sinne, haettiin kännykkä (joku mahtava vanhempi konstaapeli oli siellä ladannu akun täyteen ja oli ehkä paras asiakaspalvelija ikinä!) ja mentiin taas The Passiin. Pojat hyppäs laudoilleen ja minä lähin kiertämään näköalareittiä joka kulki maastossa rannan tuntumassa. Siellä sai ihan kiivetä ylös alas, matkaa kerty ehkä joku kuutisen kilsaa. Matkan varrelle sattui esim majakka ja Australian itäisin piste.

Tätä ei välttämättä ensisilmäyksellä arvais poliisiasemaks..

Cape Byron ja Pacific Ocean.

Byron Lighthouse.

Maisemaa.

  Tänään maanantaina käytiin kaupungilla moikkaamassa viittä uutta suomalaistyttöä jotka lähteekin jo huomenna pohjoseen tomaattifarmille töihin. Ollaan suunnittelemassa yhteistä joulua ja uuttavuotta suomalaisten kanssa. Mennään sillon kai kaikki Sydneyyn. So long for now, I'm gonna get some sleep. Cheers!