UV extra: Aten hurja uusivuosi

Moi vaan kaikille! :)

Tässä innostuin itsekin vähän tarinoimaan ku velipoika suoritti about 8h maratoonin ton postauksensa kanssa :D

31 päivän aamuna pommitettiin Viljasen veljesten kanssa ihan huolella. Pääsin niille hotelliin pari kertaa yökylään Sydneyssä ollessa, varmastikin säälistä, koska meidän leikkari oli niin kaukana jeerbyyssä. Eli siis heräiltiin varmaan puolenpäivän jälkeen, makeasti venytellen kattotuulettimen raikastaessa huoneen ilmatilaa.. Tässä vaiheessa muut oli jo monta tuntia hikoilleet auringossa ja jonotelleet Maquarie Pointille (puistoalue, jossa aateltiin kattoa ilotulitusta). Siitä sitten fresheinä suihkun jälkeen otettiin lonkut/skedet jalkojemme alle ja lähettiin polkemaan kohti keskustaa. Aateltiin käydä katsomassa olisko puistossa vielä kolmelle nuorelle miehelle tilaa, ja porteille päästyämme ei näkynyt jonon jonoa missään. Käveltiin suoraa sisälle makeasti hekotellen; arvaatte varmasti mille/keille ;) Puistossa (kello oli noin puoli 3) istuskelu joutilaana alkoi tympiä ja purevat muurahaiset meni ainakin meikällä tunteisiin.

Tällä janarilla meni todellakin puistossa
 nyhvääminen tunteisiin.

Pienemmällä porukalla siitä sitten lähdettiin ettimään uutta spottia missä katsoa ilotulitusta. Minä, Benny, Riki ja Tomppa lautaillen ja Jani ja Julle jalkamiehinä poistuttiin takavasemmalle, koska 8h lisää puistossa jumitusta ei kuulostanut hyvältä idealta. Lautailijoina päästiin vähän vauhdikkaammin etenemään, joten sovittiin että nähtäs myöhemmin Jania ja Jullea. Joku sai loistavan idean, että etsitään paikka pilvenpiirtäjän huipulta, sieltähän varmasti näkisi kaiken mahdollisen hyvästä perspektiivistä. Etsittiin rantakatujen korkeimmat huiput ja lähdettiin kokeilemaan onneamme. Muutaman yrityksen jälkeen tärppäsi, ja päädyimme ERITTÄIN korkean rakennuksen aulaan. Spottasimme hissit ja lähdimme kulkemaan määrätietoisesti ympärillemme vilkuilematta niitä kohti. Kutsuimme hissin alas. Kuului *bling* hissien saapuessa alimpaan kerrokseen ja ovet avautuivat. Hypimme viivana sisään ja samassa vartija ilmestyi nurkan takaa ja kysyi: "whats up guys, where are you going?" Kaikki jäätyi, paitsi selin vartijaan ollut Tomppa, joka sai sanottua ovien sulkemisnappulaa kuumeisesti rämpyttäen: "Just going to our apartment." Hissin ovet sulkeutuivat. Vähän kuumotti. Jälkeenpäin mietin, mahtoiko tässä koko höskässä edes olla asuntoja :D Päädyttiin painamaan hissi kerrokseen 28, joka oli näillä näkymin ylin kerros. Matka kesti pienen hetken, hissi kulki lähes valon nopeudella. Ovet avautuivat, ja neljä skeittipoikaa astui tyhjään, avaraan tilaan. Varmasti toimistotiloja, jotka sattui olemaan tyhjillään. Ulkoseinät oli lasia ja näkymät aivan huikeat!

 

Erittäin korkealla täällä.

 

Innoissaan luvattomilla teillä kun ei kukaan ole vahtimassa ;)

Innosta hyppien hehkutettiin miten täältä näkyisi kaikki ilotulitukset todella hyvin :) Käytimme kerrokseen tehtyjä hovitason toiletteja ja jatkoimme tutkimusmatkaamme ovia varovasti aukoen ja sydän rinnassa kivasti jännityksestä pamppaillen. Erään oven takaa löytyi isoja roskapönttöjä ja tavarahissi. Kutsuttiin hissi ylös ja astuttiin sisään. Tällä hissillä pääsisi jopa 42:een kerrokseen! Hissien ovien sulkeutuessa pimeys valtasi tilan. Ei mitään valoa missään, hirveä kolina ja ilmavirran humina pisti pienen pojan vähän jopa pelkäämään. Kyllä huomasi, että kyseessä oli tavarahissi. Matka tällä hissillä kesti huomattavasti kauemmin, vaikka matkaa oli vähemmän.. Ylhäällä korkeuksissa oli käytössä olevat toimistotilat. Sieltä päädyimme ovelle jossa luki: "Alarmed, do not open." Otettiin riski ja avattiin ovi. Ei ainakaan kuulunut mitään :D Oven takana oli, kuten arvata saattaa, paloportaat. Lähdimme kipuamaan ylöspäin kohti kattoa (tavotteet jo aika korkealla), ja juuri viimeisen kulkiessa palo-ovesta, joku havahtui siihen, että ovi todellakin menisi lukkoon jos se kerkeäisi kiinni asti. Vaikka tämä joku siitä huudahtikin, ei mitään ollut enää tehtävissä. *Släm* on ja pysyy kiinni. Noniin. Tässäkö sitä sitten vietettäisiin paljon puhuttu uudenvuoden ilta ison pilvenpiirtäjän 42:ssa kerroksessa jumissa. Tieto siitä, että alimman kerroksen palo-ovi on aina auki, ei kauheasti helpottanut oloa kun kurkkasi/sylkäsi portaiden välissä olevaan kuiluun. Mutta Tupe, tämä sankari hälytettiin paikalle ja ohjeistettiin puhelimien välityksellä oikeaa reittiä meidän luoksemme. Hän pelasti meidät pinteestä. Tässä vaiheessa alkoi porukalla jo olla niin kova nälkä, että oli pakko poistua rakennuksesta ruokailemaan.

Sydneyn kadut olivat autottomia, joten siellä oli uskomattoman kivaa ja nopeaa rullailla laudoilla!

Tukka suorana eteenpäin.

Välillä jotkut vartijat/poliisit jotain huuteli meille, mutta oli sen verran badass-mode päällä, että tuli päästettyä toisesta korvasta ulos ja jatkettua matkaa. Ruokailtiin ja rullailtiin siinä jonkun aikaa ja kellon lähestyessä kahdeksaa lähdettiin takaisin pilvenpiirtäjälle. Tällä kertaa ei enää päästy sisään ja ylös korkeuksiin, vaan ulos ja potku persuuksiin. Vartija ei tykännyt meistä, ei päästäny ylös vaikka yritettiin kaikkemme :D Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Olimme jälleen ilman paikkaa, josta katsoa sydneyn kuuluisat tulitukset. Kello läheni jo yhdeksää, jolloin ensimmäiset paukut posahtaisivat.

Hetki rullailtiin ja taas löytyi kuumottavan hyvä spotti, josta  katsoa raketteja. Vanha rakennus, keskellä kaikkea. Vartijapartioiden kulkiessa kauemmas, hyppäsimme aidan yli isolle katolle ja kattotelineitä pitkin sen huipulle. Jätettiin laudat alemmalle katolle piiloon. Ravintoloissa istuskelevat ihmiset huuteli meille jotain, joku jopa vähän taputti kun kiivettiin katon huipulle. Eteen aukeni loistava näkymä. Näkyi sekä oopperatalo, että Harbour Bridge, joista suurin osa paukuista ammuttaisiin.

Näkymät joelle oli loistavat!

 

Niiiiin fantsuuuuu!

Siinä fiilisteltiin ja poltettiin sikaria kun yhtäkkiä (klo 8:50) joku jäbä osoitti taskulampulla meitä. Ouu crap. Taas oltiin kusessa. Mies huusi, että he ottivat meidän laudat jemmaan ja että 12 poliisia oottaa meitä siel alhaalla aidan toisella puolella. Ei siinä auttanu kun nöyrtyä ja lähtee miehen perässä poliisien kuulusteltavaksi. Ihmiset hurrasivat ja huutelivat viereisistä ravintoloista, naurettiin ja otettiin ilo hetkestä irti tuulettelemalla raivokkaasti mylvien. No, poliisisetien naamoista näki että nyt ei oo ilon aika. Loppujen lopuksi poliiseja oli vaan kaksi, rento vanhempi konstaapeli ja nuori uraputkessa suorittava nillittäjä.. Naureskeltiin siinä jotain ja poliisit ei siitä tykänny yhtään vaa ne huusi täyttä kurkkua naama punasena "SIT! SIT DOWN RIGHT NOW! ALL OF YOU!!" Ja osotti talon seinustaa. Kuin koirat, häntä koipien välissä istuttiin hiljaa odottamaan. Tarkistivat IDt ja höpöttelivät vähän aikaa kauempana jostai sakoista. Vanhempi konstaapeli tuumas että ei ne kumminkaan maksa (:D) ja ne tyyty ottamaan nimitiedot ylös johonkin paperiin joka luultavasti päätyi ensimmäiseen roskikseen. Eniten harmitti se, että meidän siinä näytellessä katuvaista nuorta miestä ja tuijotellessa kengän kärkiä seinää vasten istuen, räiskyi taivaalla ensimmäisen ilotulituksen raketit.. Nähtiin me loppujen lopuksi suurin osa niistäkin ihan hyvin kun rullailtiin avarammille sniikkailumestoille. Rauhotuttiin odottamaan klo 10:40 ja puolen yön tulitusta Harbour Bridgen juurelle. Oli sitä jytinää ja pauketta :) Hieno päivä kaikkine kommelluksineen. Toisin kuin tänä vuonna, vuoden päästä ei tarvii miettiä että mitä tuli tehtyä ja missä vietettyä viime uusivuosi. Ikimuistoisia hetkiä! Kiitos kaikille osallistuneille Ü Toivotan vielä jokaiselle lukijalle erittäin onnellista vuotta 2015! (:

Harbour Bridgelläkin oli ihan kivan näköstä :)

 

Ps. Toivon että kukaan ei pahentunut näistä typeryyksistä mitä tehtiin. Ollaan oikeesti kaikki tosi kilttejä äitin pikku kullannuppuja ;D eikä me mitään harmia aiheutettu, korkeintaan muutama verisuoni poksahti herran konstaapelin päästä hänen käydessä ylikierroksilla :)