Tätä on odotettu.

 

   Uskomatonta miten hyvin ollaan otettu itseämme niskasta kiinni ja alettu ylläpitämään blogia ja postaamaan lähes päivittäin! (aplodeja) No, tähän löytynee tekosyitä vaikka ja kuinka, alkaen siitä kuinka roadtrippaillessa on vaikeaa päästä käsiksi WiFiin ja loppuen itkupotkumarttyyriraivarin kourissa lattialla pyörimiseen nyrkeillä hakaten ja jaloilla potkien. En mainitse näistä kumpaakaan vaan tyydyn jatkamaan postauksen tuottamista olkiani kevyesti kohauttaen ja nenä vähättelevästi tuhisten, kuitenkin hienoista nöyryyttä sisälläni tuntien.

  Edellisen tuotoksen loppumetreillä elettiin siis joulukuun alkupuolta. Nyt tammikuun keskipaikkeilla on vähän vaikea venyttää muistiaan sinne, mutta hetken kuvia selailtuani sain suunnilleen kopin missä oltiin menossa. Skippaan muutaman turhan rötväyspäivän ja hyppään suoraan roadtripin alkumetreille Byron Bayhin.

 

 

Byronin auringonlaskua. Tuntematon naishenkilö.

 

 

 

Ns. perusmeduusa. Näitä on joka paikassa hirveästi. Vähän nipistää.

 

 

Edelleen sitä auringonlaskua.

 

 

  Lähdettiin liikkeelle Brisbanesta jossain kohtaa joulukuuta. Ajettiin aluksi Byroniin viikonlopuksi, osalla jatku työt vielä ennen joulua. Meitä oli esat, thörvilit ja sekä Coastin että Staffordin tytöt. Stytöt oli vuokrannu pariksi viikoksi uudenkarhean Corollan ja ajeli sillä ympäriinsä ihan fiiliksissä kun viimein pääsi liikkumaan Brisbanesta. Se vapauden tunne oli varmasti päätä huumaava Brisbanen tuntien! :D

  Lauantaina saatiin vieraita vuosien takaa. Sonja kävi hakemassa Ballinan lentokentältä serkkujaan, Alakärpän Linnean ja Eemilin. Meidän vanhoja perhetuttuja lapsuudesta. Oli todella hienoa tutustua uudestaan! Viikonloppu oli muutenkin onnistunut runsaasta vesisateesta huolimatta.

  Sunnuntaina ajettiin Aten ja Alakärppien kanssa takaisin Brisbaneen roadtripin alkua odottelemaan ja hakemaan äidin lähettämää joulupakettia Staffordin tyttöjen kämpältä. Haettiin matkalla mun kitara Worongaryn mummulasta ja Eemil säesti takapenkillä koko matkan ja me laulettiin yhteislauluja. Se oli ehdottomasti yks mukavimmista automatkoista ikinä! Eemil myös astui paljain jaloin tielle mädäntyneen käärmeen päälle noustessaan autosta ihailemaan tienposkessa ruokailevia wallabeja. (Pieniä kengurun näköisiä pussieläimiä.) Sekin oli ihan hauskaa :D

  Maanantaina esiteltiin vieraille kaupunkia ja illalla heitettiin Alakärpät Brissyn lentokentälle, josta he lensivät takaisin Sydneyyn. Heitettiin hyvästit jouluun asti. Oltiin Aten kanssa vielä keskiviikkoon asti Brisbanessa, oltiin päätetty että keskiviikkoaamuna lähdetään. Äitin paketti tuli just sopivasti sillon, muuten oltais saatu se vasta tammikuun loppupuolella! Siinä oli optimaalinen tilanne alottaa roadtrip kohti Sydneyä, erilaista joulua ja uuttavuotta Sydneyn ilotulitusten räiskeessä.

 

 

Kaupungilla Alakärppien ja Styttöjen kanssa.

 

  Päästiin liikkeelle siinä illankorvassa kun oltiin saatu Sonjan ja Hennan semirunsaat kamat sullottua yhtäkkiä pieneksi heittäytyneeseen maasturiimme. (Shoppailureissun jälkeen jouduttiin työntämään kaksi (2) rinkkaa ihan katolle asti :D) Ajettiin Byroniin, otettiin siitä Asmo kyytiin ja jatkettiin matkaa kohti Yambaa jossa vietimme yhden yön rauhallisella Blue Dolphin- leirintäalueella. Aamulla pakattiin sateen pieksämät teltat taas autoihin ja ajettiin itärannikkoa alas Coffs Harbouriin. Siellä satoi like never before! Kunnon monsuunisateet. Vietettiin muutama tunti Colesin parkkihallissa sateelta piilossa ja kun se rauhottu, mentiin pelaamaan koripalloa ja illalla nähtiin yks maailman tulisimmista auringonlaskuista ikinä! Sinä iltana päädyttiin muistaakseni nukkumaan meren rantaan laittomalle telttapaikalle. Harrastetaan sitä sillon tällön. Jossain vaiheessa kuin salaa Asmo ja Rabbe vaihtoivat päikseen autopaikkoja...

 

 

Voi kunpa oltas oltu merenrannalla!!

 

Näin täyteen peräkontti voi joskus tulla.

 

  Koko matka joulupaikalle Munmorahiin asti, yövyttiin milloin missäkin leirintäalueilla ja merten rannoilla. Oikeella asenteella tommonen eräily ja telttaelämä on todella lepposta, sitä ei vaan saa päästää tunteisiin ;)

 

 

Kuvan eläin ei liity tapaukseen.

 

South West Rockseilla törmättiin hermeettiseen kengurulaumaan.

 

Näitten söpöjen tarinaa ollaan oltu seuraamassa.

 

Roadtrippiin kuuluu säännölliset kahvitauot.

 

  Yhdelle leirintäalueelle hukkasin Piia- siskolta valmistujaislahjaksi saamani Kalevalan Väinö- kaulakorun. Harmitti suunnattomasti, mutta jätin yhteystietoni leikkarin officeen ja yks päivä mulle tuli tekstiviesti : "Hey my name is Gwen and I found a chain on the road in Pelican Park and I think it might be yours, could you give me a call..." jne. Täällä ihmiset on niin rehellisiä, auttavaisia ja ystävällisiä että en oikeesti tiedä miten sitä enää ikinä sopeutuu Suomen kylmähköön ja etäiseen väestöön :O

 

 

Nambucca Headsin pelikaanit.

 

South West Rocksin kirkasvetiset rannat..

 

Tämä Bolt on todella hyvä ja ketterä. Törmättiin siihen Nambucassa ja soitin kaulapannasta löytyneeseen numeroon.. Vähän harmitti kun sieltä vastattiin, olisin voinut pitää itselläni.

Matkalla syötiin aina hyvin.

 

 

  Vähän ennen joulua oltiin vaikeassa tilanteessa Newcastlen huudeilla. Oli myöhä eikä oltu hommattu yöpaikkaa ajoissa. Soitettiin siinä iltakymmenen aikoihin varmaan viidelletoista eri leirintäalueelle eikä missään ollut tilaa, tai vastaanottoa niin myöhään.. Päädyimme ajelemaan pari tuntia päämäärättömästi ympäriinsä kunnes löysimme kartasta hiljaisen näköisen paikan järven rannalla. Ajeltiin siis sinne.

  Just kun oltiin poistumassa autosta, identtinen RAV4- kuski ajoi mylvien paikalle pimeyden keskeltä. Autosta hyppäsi nuhjuisen näköinen mies, asteli luoksemme ja kysyi ollaanko me taas niitä roskaajia jotka tuovat rikkinäisiä huonekaluja ja kodinkoneita luontoon ruostumaan.. Vastattiin että ollaan rauhan asialla ja etsitään vain yöpaikkaa, emme halua häiritä ketään. Mies silmäili hetken säälivän näköisenä pientä puutonta tilkkua johon olimme aikoneet teltan pystyttää ja sanoi: "Follow me, I will show you something." Ajettiin miehen perässä järven rantaan ja pystytettiin teltat tämän osoittamalle paikalle. Järven rannalla oli kolme pysyvää teltta-asumusta joissa asui työttömiä  ja kodittomia ihmisiä. Keitettiin siinä iltapuurot ja syötiin pakastemarjoja ja jogurttia. Meiltä jäi ruokaa yli ja laitoin annoksen meitä auttaneelle miehelle. Käveltiin Aten kanssa sen miehen leiriin ja annettiin safkat sille. Mies sanoi syöneensä juuri porsasta, maistoi vähän puuroa höysteineen ja vei loput jääkaappiin.. Sanoi tykkäävänsä mutta tiedä häntä :D Soiteltiin ilta siinä kitaraa iltanuotiolla ja puhuttiin viereisessä järvessä asuvasta valkohaista. (Järvi oli muuten Lake Maquairie, eteläisen pallonpuoliskon suurin suolainen järvi, OHI :D) Nukuttiin yö siinä ja ajoimme aamulla tiehemme. Mies toivotti tervetulleeksi uudelleen jos on vaikeuksia yöpaikan löytämisessä.

  Seuraaviksi kahdeksi yöksi varattiin telttapaikat läheiseltä leirintäalueelta Belmontista. Oli paras leirintäalue tähän mennessä, modernit keittiöt ja saniteettitilat. Pyykinpesutilatkin oli erinomaiset ja pestiinkin rinkkojen sisällöt läpikotaisin että olis jouluksi puhdasta vaatetta. Leikkarin viereinen järvi oli iltaisin täynnä mustia joutsenia, joita ei oltu ennen nähtykään. Oli aika makeita! Tutustuttiin heti ensimmäisenä iltana papukaijoja kasvattavaan vanhempaan mieheen, joka opetti meille korttitemppuja ja papukaijanhoitoa aina syömisestä yleiseen paapomiseen. Meillä oli todella mukavat naapurit siellä, tarjosivat kanaleipiä sekä popcornia ja lupasivat olla siellä meitä varten jos sattuu tulemaan kysyttävää. Annettiin niille pussi salmiakkia ja ne vaan irvisteli eikä oikeen tykänny :D Toiseksi yöksi loputkin seurueestamme tuli samalle leirintäalueelle, jaettiin koko jouluporukka ryhmiin missä sitten jouluna tehtäisiin ruokaa. Käytettiin hyväksi leikkarin loistavia keittiötiloja ja valmistettiinkin oivallista ruokaa jo siellä.

 

 

Mustia joutsenia oli sadoittain.

 

Oikealla papukaijankasvattajaystävämme.

 

Minne sitten? Copyright Atte

 

  Seuraavana aamuna ajelimme Munmorah Conservation Arealle, Freemans Camping Groundille. Paikka hieman järkytti alkeellisuudellaan: yksi suuri ja yksi pieni grillikatos sekä vessat kylmine suihkuineen. Löimme teltat pystyyn ja aloimme valmistella jouluaattoa. Käytiin Aten kanssa seikkailemassa muutamalla juna- asemalla hakemassa tyttöjä ja poikia joulun viettoon. Illalla syötiin hyvin ja pelattiin lahjanryöstöä.

 

 

Joulusapuskaa.

Osa puuttuu. Meitä oli 36. Kuva: Tuomas Pelo.

 

Joulu.

 

 

  Suuriin osa porukasta oli ostanu lahjat jotka laitettiin ihmisringin keskelle. Kaikki lahjan ostaneet nosti numeron hatusta. Viimeinen numero, tässä tapauksessa 29, aloitti valitsemalla lahjan kasasta ja avasi sen. Seuraava vuorossa oleva sai valita ottaako uuden lahjan vai varastaako ensimmäisen avaaman. Jos varasti, ryövätty henkilö sai avata uuden lahjan jne. Se oli hauskaa! Suosittelen jos joskus kaveriporukalla joulua vietätte :) Illalla mentiin meren rantaan laulamaan joululauluja Eemilin säestäessä kitaralla. Ilta huipentui Juhon lukemaan Jouluevankeliumiin, minkä jälkeen suurin osa meni nukkumaan ja osa jäi vielä rupattelemaan yömyöhään kuten jouluun sopii. Joulunaika sujui rauhallisesti ilman suurempia komplikaatioita erinomaisessa seurassa hyvän ruoan parissa.

 

  Osa tytöistä lähti 26. päivän iltana junalla kohti Sydneytä. Ne oli vuokrannu omakotitalon Bondi Beachin läheltä Brontesta viikoksi. Loput lähti 27 päivä. Osa oli majoittuneena hotelleihin, me, Julle ja Bundan muijat camppasimme Rouse Hillissä mukavalla leirintäalueella peltoalueiden laidalla. Kuljimme Sydneyyn päivittäin helpohkosti junalla, matkat vei aina puolisentoista tuntia mutta se palkittiin.

 

 

Tää oli niin hieno mesta! Angel Place.

 

Angel Place.

 

 

  Sydney on mielestäni äärimmäisen viihtyisä kaupunki. Se on suuri ja aluksi epäselvä ja  eksyttävä mutta kun vähän oppii kulkemaan niin paikasta toiseen pääsee yllättävänkin nopeasti ihan jalan. Eräänä päivänä yksi turkkilainen mies tuli kysymään neuvoa miten pääsee juna-asemalle ja yllätyksekseni osasin neuvoa hänet oikeaan paikkaan. Kävin vielä varmistamassa oliko asema todella siellä ja se oli: Wynyard Station. Uudenvuoden alla suomalaisvahvistuksia saapui pilvin pimein Sydneyyn. Eemil lähti jo ennen uuttavuotta takaisin Suomeen valmiina astumaan armeijan harmaisiin. Tsemppiä sinne!

 

 

Martin Placen kuuluisa kaappauskahvila Lindt.

 

Sydney Opera House.

 

Kahvilakaappauksessa kuolleiden muistolle.

 

Sydney city.

 

Kuuluisa Bondi- beach. Yliarvostettua tätä.

 

Sydneyn oopperatalo.

 

Rantakatu Bondilta Bronteen oli todella jees.

 

 

  31. päivä mentiin aikaisin kaupunkiin hyvän ilotulitustenkatselupaikan toivossa. Jonotettiin useita tunteja erääseen puistoon mistä oli suora näkymä Harbour Bridgelle ja Opera Houselle. Sinne päästyämme tajuntaan iski että on kymmenen tuntia odottelua edessä. Ei haluttu arvostaa ilotulituksia niin korkealle että jumitettais siellä, ihan periaatteesta :D Niinpä lähdettiin muutaman tyypin kanssa kohti keskustaa luottaen siihen että Darling Harbourista näkee kyllä.

 

  Illalla huomattiin että se oli ihan oikein ajateltu, siitä näki neljä eri ilotulituspistettä ja tajuttiin että Sydneyn ilotulituksia ei turhaan hehkuteta maailmalla. Olihan ne ihan mielettömät! Suosittelen lämpimästi. Illalla mentiin vielä tyttöjen kämpälle Bronteen jatkoille.

 

Keskityin tänä vuonna enemmän katsomaan kun kuvaamaan. Tämäkin on videosta otettu screenshot :D Kännykän.

 

Ja tämä.

 

 

  Osa uusista lähti Uusi-Seelantiin jo toinen päivä. Me hengattiin vielä Sydneyssä muutama päivä ja vierailtiin muun muassa Manlyssa. Kolmas päivä hyvästeltiin suurin osa ystävistämme, koska olimme itse lähdössä roadtrippaamaan takaisin kohti Brisbanea ja iso porukka oli lähdössä Uusi-Seelantiin kirsikkafarmille rehkimään ja vehreisiin maisemiin kalastelemaan. Terveiset sinne! Juliaanam lähti Brisbaneen aupairaamaan uuteen perheeseen. Osan kanssa menimme neljäs päivä sunnuntaina vielä Blue Mountainsille haikkaamaan upeisiin vuoristomaisemiin. Vesiputouksia ja jyrkänteitä, kapeita vuoristopolkuja ja mitä parasta seuraa. Illan päätteeksi heitimme vielä monet hyvästit ja sitten jäätiinkin sateeseen ja kylmään värisemään ihan pikkuporukalla. Olipa orpo olo! Meitä on nyt Emppu, Riki, Benny, Asmo, Atte ja minä. Benny lähtee perjantaina Suomeen :´/

 

 

 

Satamassa ennen hyvästejä.

 

Blue Mountains ja sisarukset.

 

Blue Mountains ja jyrkät portaat.

 

 

Falls.

 

Lavastus :D

 

 

 

Three sisters.

 

 

  Nyt ollaan muutama päivä reissattu ja surffaillen lähestytty Brisbanea. Yks päivä oltiin Newcastlen lähellä Caves Beachilla surffaamassa. Pädläilin ympäriinsä ja yhtäkkiä tunsin polttavaa kipua oikeassa kädenselässä. Näin kalan virtsarakon näköisen pienen ilmapallon lonkeroineen vedessä. Oltiin nähty niitä aiemminkin rannalle huuhtoutuneena ja meressä. Tipuin laudalta ja lähdin Rikin kanssa uimaan kohti rantaa. Päästiin rantaan ja pesin käteeni tarttuneet lonkerot merivedellä pois. Käsi turposi ja meni punaiseksi, kipu siirtyi pikkuhiljaa kohti oikeaa kainaloa ja sieltä vasempaan kainaloon. Alko pikkuhiljaa pelottaa kun hermot lamaantui eikä kädet oikeen toiminu. Näin paikallisen näköisen miekkosen kävelevän rannalla meitä kohti ja kävelin kysymään neuvoa. Hän käski laittaa hiekkaa palovamman päälle. Se ei helpottanut. Kohta kipu paheni niin että päätettiin lähteä Aten kanssa käymään läheisellä surffiklubilla ensiavussa. Siellä mulle annettiin jäitä ja käskettiin pitää niitä käden päällä. Sanoivat kivun helpottavan puolen tunnin sisällä. Ongelmana oli se, että kysyin koko ajan ohjeita meduusan polttamaan. Myöhemmin asiaa selvitettyäni tajusin ettei kyseessä ollut meduusa vaan Portugalilainen sotalaiva, ns. Blue Bottle, jonka myrkky on kymmenen kertaa voimakkaampi kuin esimerkiksi kalkkarokäärmeen. Niiden polttamia hoidetaan ihan eri tavoin. Esim. meduusan polttamaan kylmää, bluebottlen polttamiin 45- asteista vettä. Kannattaa näihinkin näköjään tutustua vähän ettei tuu hoitovirheitä :D Kipu kuitenkin helpotti ja hävisi kokonaan seuraavaan aamuun mennessä. Mutta tätä mä en suosittele kellekään!

 

Caves Beach.

 

 

  Muutaman päivän päästä ajetaan Brisbaneen ettimään uutta kämppää ja alottelemaan pikkuhiljaa työelämän harjottelua pitkästä aikaa. Siellä onkin pari koulu(opisto)kaveria jotka on tammikuun alussa saapunu maahan ja pohjosesta pari jätkää, joihin törmättiin jo Sydneyssä.

 

  Näitä mä kirjottelen täällä Worongaryn mummulassa ja huokailen helpotuksesta että postaus on kuvien lisäämistä vaille valmis. Enkä enää ikinä lupaa postata useammin koska aina ku lupaan nii kirjotuksen väliin osuva aika kasvaa noin kolminkertaseks. P.S. Välillä tulee ikävä Suomeen, mutta sit ku kuulee että Venäjältä vyöryy -40- asteinen ilma nii se ikävä kummasti vähän unohtuu :D Toki täällä on välillä ihan liian kuuma eikä sitäkään pääse karkuun, mutta tykkään ehkä tästä silti enemmän ;) P.S.S. Ymmärtäkää hyvät ihmiset että mulla oli rajalliset mahdollisuudet ladata kameran akkua matkalla. Siksi kuvamateriaali on vaillinaista :)

 

  Mä en ole ikinä tehnyt mitään yhtä kauan putkeen kun tätä postausta että toivottavasti herrasväelle kelpaa :D